Kylmää kyytiä kentällä ja sen ulkopuolella

Valmennustiimi oli odottanut viimeistä supermikrojen vierasreissua innokkaasti, että pääsisi näkemään miten harjoitusjakson aikaiset taktiset muutokset toimisivat tositilanteessa. Muutoksia oli tehty kaksin kappalein, jotka molemmat vaatekappalein. Ensinnäkin osan pelaajien pelipaitojen numeroita oli vaihdettu ja toiseksi puolet pelipaidoista olivat eri sävyisen sinisiä. Ehkäpä seuraavaa turnausta varten voisi miettiä hieman erilaisia muutoksia...

Sunnuntaille luvattiin Etelä-Pohjanmaalle huonoa ajo- ja heittokeliä eivätkä koripallotieteen-laitoksen basketerologit olleet ennustaneet väärin. Salin lattia oli liian pitävä, ilmastointi puhalsi väärästä suunnasta ja epätasaisesti, tuomarilinja oli epävakaista ja korissali-ilmiö sulatti kaikki meidän jäätävät ratkaisut. Paikalliset joukkueet hallitsivat lumimyrskyiset olosuhteet huomattavasti paremmin ja kokkolalaiset joutuivatkin poistumaan tappiot takataskuissaan noin neljä tuntia kestävälle kotimatkalle.

Paluumatkalla radiosta sattui tulemaan tuoreen vuoden rytmiryhmän biisi, jonka kertsin lyriikat sopivat päivään kuin pallo koriin:

Kokkolan Gasellit ft. Peli Meni Puihin

Sit ku heitto ei kulje, niin mä joudun korille ajaan

Siellä meist jää jälkeen, layup-askeleita lumeen

Sit ku ajotkin ohi menee, tulee pisteetön tulos

Mitä meist jää jälkeen, layup-askeleita lumeen

Eikä niissä olosuhteissa sisätiloissa mitään vikaa ollut, päin vastoin. Loistava tapahtuma! Viimeisessä turnauksessa Kokkolassa on kaikilla vielä hyvät mahdollisuudet päästä mitalisijoille...